Matkustaminen on ollut osa mun elämää pienestä asti. Lapsena lomat kuluivat auton takapenkillä eläimiä laskeskellen ja uusia maisemia ihmetellen – silloin matkustaminen oli perheen kanssa yhteisiä hetkiä ja pieniä seikkailuja, joissa maailma tuntui turvallisen jännittävältä. Australian reissu vuosina 2018-2019 oli ensimmäinen matka, jonne lähdin ihan yksin. Ei perhettä mukana, ei selkeää suunnitelmaa – vain puoli vuotta aikaa tutustua uuteen maahan ja itseeni siinä samalla. Asuin Newcastlessa ja reissasin pitkin itärannikkoa, enkä silloin tullut ajatelleeksi, miten iso merkitys sillä kaikella oli. Nyt vuosia myöhemmin huomaan palaavani usein siihen aikaan – siihen versioon itsestäni, joka vasta opetteli olemaan reissussa omillaan. Newcastle – koti maailman toisella puolen Newcastlesta tuli melkein heti sellainen fiilis,…