Puumalan saaristoreitti pyöräillen ja telttaillen – 60km Saimaan maisemissa

Kaksi kaverusta päätti ottaa pyörät alle ja lähteä Saimaan maisemiin kokeilemaan pyörävaellusta. Kilometrejä reilut 60, kolme yötä teltassa, hapokkaita ylämäkiä, vaihtelevia säitä, pulahduksia, herkuttelua ja rentoa meininkiä huippuseurassa!

Puumalan saaristoreitti

Puumalan saaristoreitti on yhä suositumpi kohde pyöräilijöiden keskuudessa Saimaan järvimaisemissa, polki sen sitten päivässä tai meidän tyyliin muutamassa päivässä. Pituudeltaan reitti ei ole kauhean pitkä (noin 60km), mutta halusimme nauttia rennommista pyöräilypäivistä ja tehdä muutakin kuin istua satulan päällä. Tämä tarkoitti siis sitä, että telttakamppeet oli otettava mukaan. Ensikertalaisina pyörävaelluksella tämä reitti oli täydellinen ja juuri sopiva meille! Suurimmaksi osaksi reitillä pyöräiltiin maantiellä, osittain hiljaisemmilla teillä ja pari kertaa myös lautalla. Maisemat vaihtelivat paljon reitin aikana ja jonkin verran muitakin pyöräilijöitä tuli vastaan heinäkuussa. Reitin voi polkea kumpaan suuntaan vaan, me aloitimme Sahanlahdesta ja poljimme myötäpäivään takaisin Sahanlahden resortille, jonne parkkeerasimme auton.

Varusteiden asettelu – ensimmäisen päivän etappi 11,7km

Saavuimme Sahanlahteen perjantai-iltana ja siitä alkoikin pyörien varustaminen. Siinä meni jokin tovi, kun mallailtiin reppuja ja säädeltiin nippusiteiden kanssa. Ensimmäisenä iltana oli tarkoitus polkea vain noin 11km, jotta aikaa jäisi vielä leirin pystyttämiselle ja kaupassa käynnille Puumalassa. Myös huoli sateesta sai meidät pussittamaan kaikki kamat, ettei tarvitsisi märällä makuupussilla nukkua.

Puumalaan oli noin 8km. Siellä kävimme kaupassa hakemassa illan eväät Norppalaavulle. Puumalan saaristoreitillä on kaksi ruokakauppaa matkan varrella (Puumalassa useampi ja Hurissalossa yksi), joten jotain eväitä sai ostettua matkalla, eikä kaikkea tarvinnut kantaa alusta asti mukana. Puumalassa kannatti laskea kylään ostoksille, sillä korkealle sillalle pääsi kätevästi satamasta hissillä pyörien kera 🙂

Illaksi saavuttiin upealle Norppalaavulle, jossa kokkailimme iltaruoan. Norppalaavun ympäristö oli mukavan rauhallinen tähän aikaan, joten saimme koko laavun omaan käyttöömme. Iltasapuskat, sateen ihmettelyä ja leiripaikan etsimistä parin kilsan päässä Norppapolusta. Ensimmäinen päivä sateiden saattelemana oli oikein onnistunut ja tästä oli aamulla hyvä jatkaa reissua!

Toinen pyöräilypäivä – Norppalaavulta Nestorinrantaan

Heräiltiin mukavaan aamuaurinkoon. Aamupulahdus Saimaan raikkaassa järvessä, aamukahvit ja puurot naamariin, jonka jälkeen oli hyvä jatkaa seuraavaan kohteeseen. Norppalaavun ympäristössä kulkee kiva Norppapolku 13km, jos rahkeet riittää pyöräilyn jälkeen vielä lenkkeilylle. Alueella on myös lyhyempiä polkuja, kurkkaa täältä!

Pyöräiltiin pitkin rauhallisempaa tietä järvien ja metsien läpi. Seuraava etappi oli ravintola Niinipuu, jossa maistuvat lounaat odottivat. Matkaa tänne oli noin 6km ja Niinisaarelle kuljettiin lossilla Hätinvirrasta. Lossi kesti noin 5min ja niitä kulkee noin 10 minuutin välein. Ennen lounasta kävimme vielä pyörähtämässä Saimaa Canyoning -alueella, jossa pidättelimme hetken taas sadetta. Sää oli hyvin vaihteleva, välillä porotti lämpimästi ja välillä sateli ja tuulitakkia sai kaivella repusta. Ravintola Niinipuussa söimme suositun lohisopan ja itse tehtyä rieskaa.

Seuraavaksi yöksi oli tarkoitus päästä lähelle Nestorinrantaa, josta pyörälautta lähtisi sunnuntaina klo 12. Matkalla kohti Nestorinrantaa, pysähdyimme evästauolla Säkkimäen laavulla, jonne sai kavuta noin 300m ylämäkeä, pyörät jätimme suosiolla alas ennen kipuamista laavulle. Säkkimäeltä avautuivat upeat maisemat järvien ylle. Taas oli ajoitus hyvä, kaatosade alkoi juuri, kun pääsimme laavulle suojaan ja lepuuttelemaan jalkoja.

Toiseksi yöksi etsimme rauhallisen leiripaikan. Iltauinnin, -joogan ja iltaruoan kautta nukkumaan kohti seuraavaa päivää. Iltaruoaksi oli maittava tomaattipasta tonnikalalla. Aamulla Nestorinrantaan oli muutama kilometri matkaa ennen lautan lähtöä. Yksi ehdoton suosikkijuttu reissulla oli Nestorinrannan lettubaarin makoisat letut 🙂 Hiljalleen muitakin pyöräilijöitä saapui Nestorinrantaan ja lauttaa alettiin lastaamaan pyörillä. Fiilis oli hyvä.

Lauttamatka Nestorinrannasta Hurissaloon

Saaristoreitillä oli kaksi lauttamatkaa, ensimmäinen vain noin 5 minuutin lautta Niinisaareen, ja toinen Nestorinrannasta Hurissaloon (tai toisinpäin). Tämä jälkimmäinen lauttamatka kannatti varata ajoissa, sillä sesonkina lautta voi olla täysi (mahtuu noin 20 pyöräilijää). Lauttoja kulkee kaksi päivässä riippuen kesän ajankohdasta. Lauttamatkalla saattoi bongailla myös norppia, mutta meillä ei ollut tuuria tällä kertaa. Kiva levähdystauko upeiden järvimaisemien kera tuli kuitenkin tarpeeseen.

Hurissalosta Pistohiekkaan

Lautta oli perillä Hurissalossa noin klo 13, jonka jälkeen oli vielä noin 18km matka Pistohiekkaan, seuraavaan majapaikkaamme. Ensiksi kävimme Hurissalon Salessa hakemassa eväitä iltaa varten. Tämä etappi Salen jälkeen oli kaikista raskain, koko pyöräreitin alkumatkan aikana emme juurikaan pyöräilleet isomman tien varressa, mutta loppumatka olisi pelkkää maantien varrella ajamista, joka oli välillä hieman jännittävää vilkkaan liikenteen takia.

Muutamien rankempien ylämäkikilsojen jälkeen koitti Lietveden maisematie ja tarpeellinen eväspysäkki Lietveden kioskilla. Keli oli aurinkoinen, ja muutkin turistit olivat löytäneet kahvilan upean sillan kupeessa. Nappasimme kioskista ensihätään itsetehdyt karjalanpiirakat ja janoon juotavaa. Helle painoi tänään päälle mutta perillä odottaisi Pistohiekan upea hiekkaranta ja raikas järvivesi. Pidimme vielä oman evästauon kalliolla ja nautimme hetken auringosta.

Pistohiekan leirintäalueelle oli enää 4 kilometriä jäljellä, ja virtaa taas riitti evästelyn jälkeen. Tämä loppuosuus oli myös maisemiltaan ehkä hienointa. Sopivasti levähdyspaikalla ensimmäinen pyörähuolto, kun mun pyörästä tipahti pyörän jalka irti, pienet huollot ja yllättävän sadekuuron pidättelyä hetki puun alla. Loppumatka sujui rattoisasti.

Pistohiekka camping – rentoa leirielämää

Pistohiekka camp oli ehkä odotetuin kohde tällä reissulla. Vasta uusittu leirintäalue oli todella mieluisa ja kivalla paikalla. Pystytimme teltan mahdollisimman lähelle rantaa ja suuntasimme samantien uimaan. Pistohiekan asuntoautoalue on vielä vähän keskeneräisen näköinen mutta muuten alue oli kiva ja palvelut toimivat hyvin. Illan päivälliselle haimme myös kylmät ruokajuomat leirintäalueen respasta ja nautimme ansaitun vuohenjuustopastan! Jälkkäriksi tietysti baileyskaakaot 🙂

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme pulahtamassa ja köllöttelemässä upealla Pistohiekan uimarannalla. Ranta ei ole aivan leirintäalueen edustalla, vaan sinne on noin 100m matkaa rannalta. Upea, kirkas ja matalapohjainen hiekkaranta houkutteli myös muut retkeilijät nauttimaan kesäisestä päivästä. Teimme vielä retkilounaat ennen viimeistä pyöräilypätkää Sahanlahteen.

Viimeinen etappi Sahanlahteen

Pistohiekalta oli tiedetysti reitin rankin osuus edessä, ei ehkä kilometrimäärältään vaan useiden pitkien ylämäkien vuoksi. Pitkät hurjat laskut kiidätti väsyneitä pyöräilijöitä, kunnes edessä välähti taas hurja nousu. Taas itsensä ylittäneenä sai karistella hapot jaloista ja laskea tietä alas, kunnes jo seuraava mäki odotti. Pari kertaa sai pysähtyä ja ottaa happea, mutta muuten osuus menikin aika ripeästi. Tulostetusta reittikartasta innokkaina katsoimme, että viimeinen nyppylä oli edessä ja sen jälkeen lasketellaankin Sahanlahden resortille, jossa auto odotteli väsyneitä reissaajia. Eihän se sinällään pitkä matka ollut se 60km, mutta näin ensikertalaiselle pyöräreissaajalle se oli ihan sopiva määrä pyöräkuorman kanssa.

Olimme jo aikaisemmin haaveilleet Sahanlahden hyvistä pizzoista, mutta harmiksemme ne olivat juuri ehtineet loppua ravintolasta. Noh, illallinen hyvässä seurassa aurinkoisessa säässä oli kaikki mitä siihen hetkeen kaipasi!

Ei muuta kuin pyörän purkamiseen ja kamppeet autoon. Oli vielä pakko testata pyörää ilman tavaroita, ja jopas tuntuikin kevyeltä 😀 Viimeiseksi yöksi suuntasimme Koskenselän lomakylään lähelle Puumalaa, jossa pieni leirimökki odotteli. Aamulla odottikin (etä)työpäivä, mutta sitä ennen vielä aamusaunat lomakylän yhteisessä saunassa ja tietysti pulahdus järveen!

Pyörässä mukana / varusteet

Ennen reissua pähkäiltiin pitkään, millaisilla repuilla sitä lähtisi reissuun. Tämä oli meille molemmille ensimmäinen pyörävaellus, joten mietittävää riitti. Päädyin tilaamaan pyörääni satularepun (tilavuus18l), joka kiinnitetään satulan runkoon ja sijoittuu takapyörän päälle. Kaverilla oli tarakka, johon sai helposti tarakkareput kiinni. Muuten minulla oli mukana pieni reppu selässä, ja makuupussin ja -alustan sain etutankoon mustekaloilla kiinni. Juomapullot ja teltan sadesuoja menivät näppärästi pyörän keskitankoihin.

Mukana pyörävaelluksella oli siis: teltta, makuupussi, makuualusta, ruokailutarvikkeet, pyöränhuoltotarvikkeet, vaatteet, pyyhe, ruokaa, drone + tarvikkeet, pelikortit, reittikartta, vesipullot, roskapusseja yms. muita sälätarvikkeita. Hyvin mahtui romppeet mukaan ja pyöräkin pysyi jalkaa lukuunottamatta ehjänä. Mukana tietysti myös loistava retkiseura, seikkailuhenki ja nauruntäyteiset illat! 🙂 Koska vaan lähtisin uudelle pyörävaellukselle! 🙂

Ootko sä kokeillut pyörävaellusta, löytyykö kohdevinkkejä? 🙂