Matkailijaminä – paluu Australian tarinoihin ja muistoihin

Matkustaminen on ollut osa mun elämää pienestä asti. Lapsena lomat kuluivat auton takapenkillä eläimiä laskeskellen ja uusia maisemia ihmetellen – silloin matkustaminen oli perheen kanssa yhteisiä hetkiä ja pieniä seikkailuja, joissa maailma tuntui turvallisen jännittävältä.

Australian reissu vuosina 2018-2019 oli ensimmäinen matka, jonne lähdin ihan yksin. Ei perhettä mukana, ei selkeää suunnitelmaa – vain puoli vuotta aikaa tutustua uuteen maahan ja itseeni siinä samalla. Asuin Newcastlessa ja reissasin pitkin itärannikkoa, enkä silloin tullut ajatelleeksi, miten iso merkitys sillä kaikella oli. Nyt vuosia myöhemmin huomaan palaavani usein siihen aikaan – siihen versioon itsestäni, joka vasta opetteli olemaan reissussa omillaan.

Newcastle – koti maailman toisella puolen

Newcastlesta tuli melkein heti sellainen fiilis, että täällä on varmasti kiva elää aupair-elämää seuraavat 5 kuukautta, ja niinhän siellä oli. Sopivan kokoinen kaupunki Australian itärannikolla, pitkiä surffirantoja, kivoja kahviloita ja tutustumista paikalliseen elämään isäntäperheen kanssa.

Se oli hyvä turvasatama tulevien kuukausien reissuille ja siellä oli hyvä olla.

“Pian saavuttuani Newcastleen perheen kotiin, muutamien ensimmäisten päivien aikana tutustuin kaupunkiin ja rantoihin pyörällä, ihmetellen loputonta rantaviivaa ja turkoosina hohtavaa merta. Nautin ensimmäisen laten Nobbys beachin rantabaarissa, silloin musta taisi syntyä kahvin juoja..”

Newcastlessa tykästyin merivesialtaissa uimiseen, joita kaupungista löytyi ainakin 3 sekä yksi luonnon allas (kuva ylhäällä). Kaupungissa oli paljon tekemistä, ja usein aupair-porukan kanssa hengailtiin rennossa keskustassa, jossa trendikkäitä kahviloita ja ravintoloita riitti. Myös yöelämä oli kaupungissa vilkasta ja erilaisia markkinoita oli paljon.

Perheen kanssa pääsin seuraamaan paikallisia urheilulajeja ja koulumaailmaan tutustuin lasten parissa. Aikani perheessä huipentui yhteiseen jouluun, joka tosin poikkesi vähän totutusta pohjoisen versiosta. Alla kuvaa jouluviikon uintitreeneistä, jossa joulupukki hurahti paikalle vesijetillä ilahduttamaan lapsia.

“Aupair-tehtäviin kuului muun muassa lasten vienti kouluun aamuisin. Matkalla takaisin kotiin melkein säpsähdin, kun vanhempi mies huutaa kadun toiselta puolelta pihaltaan hyvät huomenet ja kyselee kuulumisia. Tervehdin takaisin, hymyilin ja jatkoin kävelyä. Ystävällisiä kohtaamisia paikallisten kanssa jäi ikävä.”

Reissuja lähelle ja kauas – Uuden Etelä-Walesin osavaltio

Newcastle oli myös hyvä tukikohta Australian reissuille. Useasti teimme pieniä päiväreissuja yhdessä kavereiden kanssa ja joskus lainasin perheen autoa ja kävin testaamassa surffausta naapurikylissä. Caves beach jäi mieleen upeista kallioista ja aloittelijaystävällisistä surffiaalloista.

“Paikallisista herkuista jäi mieleen erityisesti banana bread, ja varsinkin sellainen, joka oli ostettu Colesista eurolla ja annettu lämmetä auringonpaahteessa muutaman tunnin ;).. toinen herkku oli avokadoleipä uppomunalla, ja kolmantena surffirantojen kiskalta ostettu bacon&egg roll ja kuuma latte..”

Newcastlesta pääsi myös näppärästi Sydneyyn junalla noin 2,5 tunnissa. Muutama viikonloppureissu suurkaupunkiin oli kivaa vaihtelua. Sydneystä jäi mieleen ainakin kiva Manly beach, joka oli Sydneyn satamasta vain pienen lauttamatkan päässä sekä TV:stäkin tuttu Bondi beach. Muistan myös miljoonat lokit Oopperatalon ravintolassa sekä huikeat uudenvuoden juhlinnat bilepaatilla. Silti kotiin Newcastleen oli aina kiva palata.

Surffireissulla ikimuistoisessa Byron Bayssä

Tätä reissua muistan odottaneeni. Lähdin aupair-tutun kanssa autolla kohti Byron Baytä, jossa odotti 5 yön surfficamp. Yövyimme legendaarisessa Arts Factory Lodge -hostellissa keskellä viidakkoa.

“Herätys soi usein klo 7: ulos tiipii-teltasta ja hippibussin kyytiin keräämään muita surffareita eri hostelleista. 2-3 tunnin surffisession jälkeen oli jo hieman nälkäkin. Tähän hätään maistui hostellin kahvilan aamupala-sandwich ja kuuma latte. Myös lämmin aamusuihku suolavesipesukoneen jälkeen kelpasi.. Loppupäivä meni usein muiden leiriläisten kanssa hengaillen, kylällä ihmetellen paikallisia markkinoita ja illallisen ja baareissa kiertelyn merkeissä.. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa sai hätyytellä pitkäjalkaiset kuokkavieraat tiipiin seiniltä..”

Byron Bay oli unohtumaton kohde Australiassa, ja sinne lähtisin uudelleen koska vain! Täällä myös todella tykästyin surffaukseen ja paikalliseen surffikulttuuriin, jotain mitä yhä useammin kaipaan. Vähän jäi harmittamaan näin jälkeenpäin, etten ottanut lajia jokapäiväiseksi harrastukseksi, sillä yhä useammin kaipaan mahdollisuutta asua jossain pidempään, jossa pääsisi kunnolla oppimaan surffaamaan. Byronin reissusta on oma postaus, joten lue lisää, jos meininki kiinnosti – Byron Bay, surffausta ja katutaidetta!

Kurkkaus Gueenslandin osavaltioon

Oleskeluni Ausseissa kohdistui pääosin Uuden Etelä-Walesin osavaltioon, mutta päädyin piipahtamaan myös Gueenslandin osavaltiossa, kun suuntasin sinne sekä suositulle Gold Coastille että rauhallisemmalle Sunshine Coastille. Gold Coast ei niinkään jäänyt mieleen, vaikka turistinen paikka onkin. Sen sijaan pidin erityisesti Noosa Headsin kaupungista Sunshine Coastilla, jossa yövyin muutaman yön Airbnb:ssä ystävällisen perheen luona. Kävin myös Brisbanessa pikaisesti, mutta sen suurempaa ei sieltä jäänyt mieleen.

“Haaveissa oli myös matkustaa pohjoisemmaksi Cairnsin suuntaan, mutta se jäikööt seuraavalle Australian reissulle..”

Melbourne ja The Great Ocean Road jäähyväisreissuna

Victorian osavaltio tuli tutuksi vasta loppuaikoina, kun pääsin asustamaan viikoksi isäntäperheen isovanhempien luokse Melbourneen. Newcastlen suomikaveri oli myös asettunut Melbourneen, joten oli aika viimeisen roadtripin. Tähän valikoitui ikoninen The Great Ocean Road ja kulkuvälineeksi sitäkin ikonisempi menopeli 🙂

“Neljä suomalaista lähti reissulle kohti tunnettua reittiä. Yöt vietettiin hämyisillä leirintäalueilla keskellä ei mitään, ja päivät ajeltiin rannikkoa pitkin pysähdellen upeilla nähtävyyksillä. Usein saimme kehuja coolista autostamme.. Kohteita en sen enempää muista, kuin sen, että 12 apostolia oli enää tuolloin 4 apostolia… mutta reissu oli ikimuistoinen!”

Melbournesta jäi mieleen upeat katutaiteilijat, Brightonin Bathing boxes ja rennompi asuinalue Fitzroy, jossa katutaidetta, kahviloita ja kirppareita riitti. Suurimman osan ajastani täällä vietin isovanhempien luona keskustan ulkopuolella, joten pääosin aika meni perheen sukulaisten parissa. Perheen mummiin tutustuin Newcastlessa, kun hän oli kylässä viikon. Oli ilo päästä heidän luokseen ja luoda suhde myös häneen – ja olla edelleen yhteyksissä.

“Piipahdin myös Australian pääkaupungissa Canberrassa, joka toisin vaikutti hieman tylsältä. Ainakin löysin osuvan tuliaismagneetin: “wrong way, go back!”

Monenmoisia tarinoita – kerrottuja ja kertomattomia

Australian reissuja ja siellä asumista jäi suuri ikävä, ja se tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. Reissuja oli paljon muitakin, mutta jääkööt jotkut tarinat myöhemmäksi kerrottavaksi. Vaikka maa onkin aika kaukana, sinne on ehdottomasti vielä palattava tutkimaan uusia paikkoja ja ehkä piipahtamaan tutuillakin nurkilla.

Newcastle oli ensimmäinen paikka, jossa en vain käynyt, vaan asuin. Siellä opin, ettei matkustaminen ole aina liikettä paikasta toiseen – joskus se on pysähtymistä ja juurtumista hetkeksi johonkin. Tästä alkoikin aivan uudenlainen tapa reissata.

Nykyreissuilla huomaan kaipaavani pidempiä reissuaikoja, jolloin päiviin mahtuu muutakin kuin aktiviteetteja ja nähtävyyksiä. Reissatessa paikallisuus ja ihmisiin tutustuminen on aina ollut avartavaa, jotain mitä reissaamiselta juuri itse kaipaan. Maailmalla reissatessa on tullut luotua myös ystävyyssuhteita, jotka avartavat maailman aivan uudella tavalla ja joka on itselle erityisen tärkeää. Sekä Australiassa asuminen että Islannin vaihto-opiskeluaika ovat mahdollistaneet mulle ystäviä ympäri maailman, mikä on suuri rikkaus.

Australian tarinat olivat pääosin kertomatta, joten näihin muistoihin oli kiva palata. Samalla matkalla maailman toiselle puolen piipahdin myös kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin, jossa koin mitä uskomattomampia hetkiä – lue lisää täältä! . Jos olet suunnittelemassa reissua Ausseihin, varaa suotta enemmän aikaa, sillä uskon, että et ihan heti halua lähteä takaisin. Tulevaisuuden reissuhaaveissa olisi mahtavaa päästä uudelleen ihmettelemään Australian suurta ja ihmeellistä mannerta, ehkä ensi kerralla mantereen länsipuolelle Perthin suunnille tai pohjoiseen ihmettelemään tropiikkia ja krokotiilejä.

Nämä muistot muistuttavat, miksi rakastan matkustamista edelleen – ei pelkästään uusien paikkojen vuoksi, vaan sen tunteen, vapauden ja yhteyden takia, jonka vain reissu voi antaa. Ehkä rakkaus reissaamiseen juontaa jo lapsuuden reissuista – siitä, miten vanhemmat ja isovanhemmat opettivat näkemään maailman mahdollisuutena, eikä uhkana. Siitä olen kiitollinen.

Mikä reissu avarsi sun maailman tai muutti sua matkailijana – palaa hetkeksi tähän hetkeen tai kirjoita siitä oma tarinasi.

p.s. ei kannata olla matkustamatta Ausseihin hämähäkki/käärme -pelkoisena, puolen vuoden aikana taisin kohdata vain yhden pienen käärmeen ja pari pitkäjalkaista. Enemmän ahdistusta aiheuttivat sen sijaan torakat, joiden koko vain kasvoi mitä pohjoisemmaksi matkusti.. Tosin kaverilla oli tästäkin ihan eri kokemus, kun kuuntelin hänen tarinoitaan kämmenen kokoisista hämähäkeistä.. 😉👋🏻🇦🇺