Garmisch-Partenkirchen – alppikylän tunnelmaa

Neljän päivän loma Garmisch-Partenkirchenissä, idyllisessä ja edullisessa alppikylässä, jossa tekemistä riittää monen näköiselle reissaajalle. Tässä postauksessa vinkkaan omia suosikkeja matkakohteesta ja kerron, mitä kaikkea tuli nähtyä ja koettua. Ota vinkit talteen ja suuntaa seuraavaksi tänne ihanaan saksalaiseen kylään!

”Täällähän on kylmä!” Olivat sanat, kun astuimme ulos koneesta Münchenin lentokentällä lokakuussa. Odotimme ainakin lämpöisempää keliä kuin Suomessa, mutta mittari näytti +5C, ja tuulitakki taisi jäädä liian vähäiseksi varusteeksi reissulle.

Münchenin lentokentältä oli noin 40 minuutin junamatka keskustaan. Junia (S1 tai S8) lähti 10 minuutin välein ja lippuja sai ostettua mm. lippuautomaateilta. Münchenissä yllätti upea arkkitehtuuri ja keskieurooppalainen idyllinen fiilis. Kylmyydestä huolimatta terassille oli päästävä ja mieltä lämmitti saksalaiseen tapaan braatvursti ja olut! Nälkä oli kova, joten päädyttiin suoraan ensimmäiselle terassille, jossa vastassa oli ”ovimies”. Hetken ihmettelyn jälkeen ”ovimies” kysyi nimemme ja puhelinnumerot, kuului koronatoimiin. Listalla olikin vain yllätykseksi makkara-annoksia, saksaa lukeneena huomasin sanan wurst jokaisessa listan kohdassa, joten sitä oli tilattava. Vaikka lämpöasteita ei ollut kuin muutama, oli hauskaa nähdä ihmisiä terasseilla syömässä ja juomassa viltteihin käärittyinä, ei ihan heti Suomessa näe vastaavaa.

Keskustassa kierreltiin myös nähtävyyksiä, kuten Marienplatzin aukiolla sijaitseva Neues Rathaus. Tavoitteena oli myös käydä katsomassa surffareita Eisbachin (Eisbach-joki) alloilla, mutta matka jatkui jo Garmisch-Partenkirchenin suuntaan. Suosittu päiväretki Müchenistä on Neuschwansteinin ja Linderhofin linnaan, jonne olisimme todennäköisesti menneet, jos aikaa olisi ollut enemmän.

Hypättiin Marienplatzilta metroon, rautatieaseman kohdalla ulos ja junaraidetta etsimään. Aikaa olisi voinut enemmän varata, sillä raiteita olikin enemmän kuin luultiin. Lipunmyyjältä kysyttiin, missä raide oli ja siitä se kiire vasta alkoikin. Juosten rinkat selässä kohti raidetta 31, juuri ja juuri ehdittiin. Nyt sai hengähtää, noin pari tuntia junan kyydissä kohti alppikylää!

GaPa (Garmisch-Partenkirchen) pähkinänkuoressa

GaPa sijaitsee Baijerin osavaltiossa Saksassa, ja asukkaita on reilu 25 000. GaPa tunnetaan talviurheilukeskuksena ja parantolana, missä turisteja käy vuosittain noin miljooona. Myös talviolympialaiset on järjestetty GaPa:ssa vuonna 1936 ja uudenvuodenpäivänä Keski-Euroopan mäkiviikot ottavat osaa GaPa:ssa. Tämä alppikylä sijaitsee aivan Saksan etäosissa, lähellä Itävallan rajaa. Ilman koronarajoituksia, olisi junalla päässyt helposti käymään myös Itävallan, Italian tai Sveitsin puolella. GaPa:ssa sijaitsee myös Saksan korkein vuori Zugspitze (2962m), jonne pääsee kätevästi junalla tai bussilla GaPa:n keskustasta.

Garmisch-Partenkirchenissä tekemistä olisi riittänyt moneksi viikoksikin, joten aktiviteetit oli valittava huolella. Keskustassa sijaitsi pieni turisti-info, josta sai hyviä ideoita eri mielenkiinnonkohteisiin. Tietysti vuorille oli päästävä ja vaihtoehtoina olivatkin Saksan korkein vuori Zugspitze tai hieman alempana sijaitseva Alpspitze (2629m). Toki muitakin vaihtoehtoja olisi varmasti löytynyt, mutta nämä kiinnostivat eniten. Tutkittuamme Zugspitzen ja Alpspitzen reittejä, päädyimme edullisempaan Alpspitzeen, joka sijaitsi parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä kylästä. Zugspitzellä vierailu (60-70€) olisi varmasti ollut yhtä hieno kokemus, mutta tällä kertaa budjettiin mahtui Alpspitzen valloitus.

Alpspitze – 2629m korkeudessa

Vuoren valloitus alkoi Alpspitzbahn:in parkkipaikalta, josta ostettiin Cable car -liput. (Lipputyyppi oli Garmisch Classic ja maksoi 30€) Tällä lipulla pääsi ylös AlpspiX:lle ja halutessaan saman tien alas, mutta me kävelimme Hochalmin (1705m) kautta Kreuzeckin pisteelle (1651m), josta laskeuduimme cable car:lla alas. Reitin pituudeksi tuli noin 6-7km (AlpspiX – Kreuzeck), ja maasto oli alamäkipainoitteista ja maisemat olivat mahtavat. Matkalla pysähdyimme Hochalmin terassilla nauttimassa gulassikeitot ja tietysti oluet 😉 Aivan mahtava päivä auringosta ja vuorista nauttien!

Katso täältä eri reittivaihtoehtoja ja hintoja!

Partnachklamm – rotkon sydämessä

Toisena päivänä suuntasimme kohti Partnachklammin rotkoa, joka sijaitsi pienen bussimatkan päässä keskustasta. Bussi kuljetti vanhalle olympiastadionille, jossa järjestettiin olympialaiset vuonna 1936. Sieltä matka jatkui kävellen noin kilometrin verran lipunmyyntikioskille. Nähtävyys maksoi 5€ per henkilö ja reittiä sai kulkea melkein miten päin vaan. Reitti kulki rotkon reunaa pitkin noin metrin levyisellä väylällä, välillä olikin hieman ruuhkaa kuvailijoiden vuoksi. Rotko päästä päähän oli noin kilometrin pituinen ja takaisin pääsi ilmeisesti samaa reittiä, mutta innokkaina ja tietämättöminä lähdimme rotkon jälkeen jatkamaan reittiä siitä sen enempää tietämättä. Reitti muuttui mäkiseksi metsäväyläksi, epätoivo melkein iski, kun ohjeistukset olivat hieman vajavaisia. Lyhyen matkan nähtävyys vaihtuikin 7:n kilometrin vaellukseen, välillä kiiveten vuorilla ja laskiessa jyrkkää asfalttitietä pitkin takaisin lähtöpaikalle. Muuten upea kokemus, mutta tennarit taisivat olla väärä kenkävalinta tälle päivälle.

Eibsee – se turkoosi järvi

Viimeisenä päivänä lähdimme metsästämään turkoosia Eibsee-järveä. Matka järvelle taittui taas mukavasti bussilla noin puolessa tunnissa, ja maisemat bussin ikkunasta olivat mahtavat. Päätepysäkillä arvuuttelimme jonkin aikaa kumpaan suuntaan lähdemme kävelemään, sillä Eibsee-järven voi kiertää ympäri ja lenkin pituus on noin 7km. Koska juna Müncheniin oli jo varattu iltapäivälle, kuljimme reittiä pitkin vain pari kilsaa ja nautimme järven tunnelmasta. Eibsee-järvi sijaitsee Saksan korkeimman vuoren Zugspitzen juurella, joten vesikin on saanut uniikin värin sen vuoksi. Sää oli aika pilvinen, joten parhaita näkymiä alpeille ei näkynyt, mutta veden väri ihmetytti tarpeeksi tälle reissulle.

Kesällä järvi on luultavasti enemmän suosiossa, ja tekemistä riittää enemmän. Polkuveneet ja auringonotto jääkööt seuraaville reissuille. Tulomatkalla jäätiin hetkeksi Grainaun kylään, jossa ihmeteltiin kauniita alppitaloja ja pienen kylän tunnelmaa.

Münchenin sydämessä

Viimeisen päivän vietimme Münchenin keskustassa ennen kotiinpaluuta. Junamatka GaPasta kesti noin 1,5h ja maksoi suunnilleen 20 euroa suunta. Münchenin keskustassa oli helppo liikkua jaloin sekä metrolla, ja nähtävää riitti! Kiersimme tovin kauppakaduilla, jonka jälkeen päätimme etsiä ravintolan. Siinä menikin tovi, sillä moni paikka oli jo täynnä tai muuten vaan “liian kallis”. Pitkän vaelluksen jälkeen löysimme paikan ja nautimme viimeisen päivän annista. Olihan se tietty vielä käytävä maailmankuulussa oluthallissa Hofbräuhaussissa juomassa litran oluet! Tunnelma siellä oli mitä mainioin, orkesteri soitti ja ihmiset hurrasivat ja nauttivat kaikin rinnoin. Tähän oli hyvä päättää tämä reissu!

Mitä 5 päivän reissu maksoi ? – Reissubudjetti kahdelle henkilölle

• Majoitus: n. 310€ (4 yötä GaPassa ja 1 yö Münchenissä): n. 155€/henkilö
• Lennot Müncheniin: meno-paluu n. 135€/henkilö
• Aktiviteetit: n. 35€/henkilö
• Kulkeminen (junat, bussit, metro): n. 75€/henkilö
• Ruoka: n. 150€/henkilö
• YHTEENSÄ: n. 550€/henkilö

Reissubudjetissa ei ole mukana omia ostoksia, kuten tuliaisia ja muuta, mutta muuten suunnilleen kaikki muut oleelliset kustannukset. Reissattiin yhdessä poikaystävän kanssa, ja budjetti myötäili ainakin meiän opiskelijabudjetteja, ei ihan halvimmissa majoituksissa oltu, mutta ei myöskään kalleimmissa vaihtoehdoissa ja joka päivä käytiin ainakin kerran syömässä ulkona.

Jos totta puhutaan…

Garmisch-Partenkirchen yllätti lomakohteena suuresti, ja meille se oli täydellinen paikka muutaman päivän rentoutumiseen. Aktiviteetteja riitti, ja myös kylän keskusta viihdytti tunnelmallisilla ravintoloillaan ja kaupoillaan. Koronan vuoksi matkailijoita ei ollut liiaksi, joten jonotusta ja ruuhkia ei tarvinnut kokea.

Erityisen mukavaa kaupungissa oli liikkuminen, sillä majoitus tarjosi ilmaisen bussikortin, jota sai käyttää kaupungin sisällä ja ainakin edellä mainittuihin nähtävyyksiin. Yövyimme Golden GaPa “Gasthof zum Lamm” hotellissa, jossa viihdyimme erittäin hyvin. Ymmärtääkseni myös muut majoituspaikat tarjoavat turisteille bussikortin. Aktiviteetteihin pääseminen oli suhteellisen helppoa ja apua sai tarvittaessa turisti-infosta.

Saksassa käytetään enemmän käteistä kuin Suomessa, ja sen kyllä huomasi. Hieman ihmetytti, kun aamupala piti ”rikkoutuneen” korttikoneen vuoksi maksaa vain käteisellä (sama toistui seuraavana päivänä), ja muutenkin ravintoloissa suosittiin usein mieluummin käteistä. Meille se ei ollut ongelma, sillä nostoautomaatteja oli hyvin saatavilla, ihmetytti vain, kun suosittiin käteistä korttimaksun sijaan, varsinkin korona-aikana.

Suosittelen Garmisch-Partenkircheniä matkakohteeksi, jos alppimaisemat kiinnostavat, ja haluaa päästä hieman halvemmalla kuin esimerkiksi Sveitsin tai Itävallan alppikohteissa. Ravintolakustannukset ja matkustaminen Saksan puolella palvelivat ainakin meidän opiskelijabudjetteja ja nähtävää kyllä riitti! Eniten ehkä miellytti GaPan alppityylinen arkkitehtuuri, eikä yhden yhtä kerrostaloa näkynyt kaupungissa. Parasta oli tietysti luonto ja Alpit, niidenhän vuoksi tännekin reissattiin!

Auf wiederhören!

Linkit

Yhteydet Münchenin lentokentältä keskustaan

Zugspitzen ja Alpspitzen aktiviteetit, reitit ja hinnat

Lisätietoa Partnachklammista

Lisätietoa Eibsee-järvestä

Juna-aikataulut ja hinnat MCH – GaPa

Golden GaPa “Gasthof zum Lamm”

Münchenin majoitus Arthotel ANA Astor

Lähteet

Garmisch-Partenkirchen