Innsbruck – vuoria, maaseutua ja kesäistä tunnelmaa

Kahden ystävän jälleennäkeminen. Upeiden vuorien ympäröimänä. Innsbruck tarjosi juuri sitä, mitä extempore reissulta kaipasin: luontoa, vuoria, pienemmän kaupungin tunnelmaa ja paikallista elämää. Syyskuu oli täydellinen aika vierailla Alppikohteessa, aurinko lämmitti ja joka paikkaan ei tarvinnut jonottaa.

Loma vailla suunnitelmaa

Reissu Innsbruckiin oli juuri sitä mitä matkustamiselta nykyään enemmän kaipaan – yllätyksellisyyttä, rentoutumista ja paikallisen elämäntyylin kokemista. Tähän avautui mahtava tilaisuus, kun itävaltalainen ystäväni toivotti minut tervetulleeksi omaan kotikaupunkiinsa. Tarkoitus oli viettää reilu viikko Tirolin upeissa maisemissa rennoista aktiviteeteista nauttien.

Päivä ihmetellen vuortenhuippuja – seurana paikalliset lampaat

Puolet reissusta majoituimme Innsbruckin keskustassa, josta oli helppo tutustua kaupungin elämään ja vierailla Innsbruckin huipulla. Syyskuun aurinkoinen ja yllättävän kuuma keli houkutteli nousemaan korkeammalle. Tämän mahdollisti keskustasta kulkeva köysirata aivan huipulle asti.

Ensin hyppäsin “vuoristojunaan”, joka kuljetti vain 8 minuutissa seuraavalle asemalle Hungerburgiin. Jo tässä kylässä olisi tehnyt mieli jäädä ihastelemaan maisemia ja nauttia cappuccinot, mutta siirryin seuraavaan kulkuvälineeseen, eli gondoliin (cable car), joka kuljetti seuraavalle asemalle yhä korkeammalle vuoristoon. Tällä tasanteella taas ravintolan antimet houkuttelivat, mutta repussa odottavat eväät hiljensivät houkutukset. Kolmas kulkuväline oli toinen gondoli, joka veisi kulkijat aivan Nordketten huipulle asti.

Huipulla tuuli, mutta aurinko lämmitti kivasti. Tänne oli muutama muukin turisti eksynyt. Lähdin kipuamaan kohti korkeinta kohtaa, jonne oli vain muutaman sadan metrin pituinen matka. Otin eväät repusta ja ihmettelin alati jatkuvia vuorijonoja edessäni. Nordketten huippu (Hafelekar) oli 2334m korkeudessa.

Nautin pienen tovin korkeuksista ja nappasin yhden espresson huipun ravintolasta. Huipulta kulki joitain reittejä muuallekin, mutta päädyin seuraavaksi alemmalle tasolle, jossa tein pienen päivävaelluksen ja nautin lampaiden seurasta turistijoukon vähentyessä. Pian nälkä taas hiipi, ja päädyin terassille Gulassikeitolle ja Radlerille – ainoa paikka, jossa juon olutta 😀 Gondolien mennessä pian kiinni, lähdin kulkemaan kohti keskustaa gondoleilla.

Päivä oli huippu. Tosin aika tyyris, sillä lippu huipulle maksoi noin 47€, ja paikoin väkeä oli omaan makuun hieman liikaa. Kuitenkin kiva päiväretki suoraan Innsbruckin keskustasta.

Päivät käppäillen pitkin Innsbruckin katuja

Keskustassa majoittuessamme otimme kaverin kanssa päivät rennosti. Teimme hyvää ruokaa, tutustuin kaupungin katuihin ja viimeisenä iltana kaverini tutustutti minut paikallisiin pubeihin ja iltaelämään. Vanha kaupunki oli oikein kiva ja suosikkipaikaksi muodostui Cafe Moustache, jossa sekä kahvi että Radler maistui.

Innsbruck oli kokonaisuudessaan oikein kiva kaupunki ja oli kiva nähdä kaupunkia paikallisen silmin, toisin kuin seurata turistijoukkoja ihmettelemässä nähtävyyksiä, kuten vanhan kaupungin “kultaista kattoa”. Löysin myös kivan julistekaupan, josta matkaan tarttui alppihenkisiä julisteita kotiin viemiseksi. Myös joen varressa oli kiva käppäillä ja ihmetellä elämää.

Käveltiin vanhan kaupungin kujilla, kunnes ystävä käski kuuntelemaan seinää, hetken mietin mitähän tässä tapahtuu, kunnes hän kuiskasi parin metrin päässä olevaan seinään ja kuiskaus kuului minun puolelta, hauska!

Kohti maaseutua – loppuloma eri maisemissa

Tälläkin reissulla oli kiva päästä vaihtamaan maisemaa kesken loman. Ystävän kanssa suunnattiin enempi maaseudulle Axams -kylään noin 20km päähän Innsbruckin keskustasta. Jo matkalla tänne ihastelin auton ikkunasta pienen kylän tunnelmaa ja arkkitehtuuria – tiesin, että täällä viihtyisin.

Päiväreissu Axamer Lizumiin – olympiakylä ja alppimajoja

Ystäväni äiti näytti kartastaan suosittuja päivävaelluksia lähialueilla ja päädyin suuntaamaan kohti olympiakylää Axamer Lizumia, jonne oli bussilla noin 15 minuutin matka. Täällä järjestettiin talviolympialaisia vuonna 1964. Heti olympiakylään saavuttuani vuoret ympärilläni houkuttelivat luokseen. Nousin gondolilla ylös Hoadl Haus -alppimajaan, jossa kahvinystävänä nappasin cappucinon ja paistattelin auringossa. Lippu Hoadliin maksoi 27€, aika tyyris sekin, mutta säästelin voimia iltapäivän vaellukselle.

Kohti seuraavaa alppimajaa – Birgitzköpfl 2035 m

Laskeuduttuani Hoadlilta seuraavaksi oli suuntana Birgitzköpfl:n huippu, jonne nousisin tuolihissillä. Tämäkin lysti maksoi 20€. Kaksipaikkaisessa tuolihississä hieman jännitti, oli vähän eri luokkaa kuin Lapissa modernimpiin tuolihisseihin tottuneena :). Huipulla sijaitsi taas yksi alppiravintola, mutta päätin lounastella vasta myöhemmin seuraavalla alppimajalla. Lähin vaeltamaan reittiä alas kohti Adelshofin majaa, jonne matkaa olisi vain vajaat 5km. Matkalla pysähdyin syömään Birgitzer Almiin, jossa maistoin Spinatknödeleitä ja mitäpä muuta kuin Radleria :). Aurinko paistoi lähes koko matkan, ja maisemat olivat mitä mahtavimmat!

Reitin loppuosassa vähän eksyin metsään seurattuani AllTrails -sovelluksen reittiä, mutta lopulta päädyin oikealle majalle, jossa kyyti takaisin kämpille odottikin jo. Taas kerran upea päivä Alpeilla ja ehdottomasti iso suositus olympiakylän useille vaellusreiteille, myös talvella laskuolosuhteet täällä varmasti houkuttelisivat!

Uusi päivä, uusi alppimaja – Kemater Alm 1646m

Seuraavana päivänä lähdettiin autolla tutustumaan taas yhteen alppimajaan, Kemater Almiin, joka sijaitsi aika lähellä eilistä Hoadl -huippua. Yleensä näille alppimajoille ei pääse omalla autolla, mutta tänne pääsi! Kaverin äidin auto hurautti kapeita ja jyrkkiäkin mäkiä pitkin kohti alppimajaa. Matkan varrella loikoili useita lehmiä ja lampaita, perillä odotti aivan upea laaksomainen maisema.

Alppimajan takana kohosivat vuoret, keskellä virtasi kirkas joki ja eläimet näyttivät nauttivan elämästään täällä. Harmiksemme ravintola olikin kiinni, joten päädyimme vain käymään Kematerilla ja tehtiin pieni käppäily alueella. Aivan ihana päiväreissu, vaikka ravintolan antimista ei päästykään tällä kertaa nauttimaan.

Viimeiset päivät rennosti

Viimeiset päivät kylässä menivät rentoutuen. Pelailtiin korttia, syötiin paikallisia herkkuja ja nautin viimeisistä päivistäni Alppimaisemissa. Lentopäivänä kaverini äiti vielä heitti minut aikaisin aamulla bussille, josta matka kohti Münchenin lentokenttää alkoi (3,5h). Löysin halvemmat lennot Helsingistä Müncheniin kuin Innsbruckiin ja suora bussi Münchenin lentokentältä maksoi vain noin 15€. Bussi ohitti myös Garmisch-Partenkirchenin, jossa vierailtiin muutama vuosi sitten myös Alppimaisemia ihaillen.

Innsbruck ylitti odotukset, vaikka ei niitä liikaa ollutkaan! Täydellinen kohde kesäisiin vaelluksiin ja Alppien huiputuksiin. Tämä reissu oli kokonaisuudessaan itselle erittäin mieluisa, rentoa yhdessäoloa ystävän kanssa unohtamatta upeita maisemia ja hyvää ruokaa! 🙂 Itävalta maana on noussut yhdeksi suosikiksi Keski-Euroopassa ja siihen tutustuminen on ollut mahdollista erityisesti hyvän ystäväni ansiosta, johon tutustuin aikoinaan Islannin matkallani – kiitos siitä! 💛

Auf wiederhören! 🇦🇹