Pakureissu Islannin ehdoilla – suunnitelmat hukassa, tunnelma katossa

Haaveiletko reissusta Islantiin? Kenties haaveissa on vuokrata retkiauto ja kierrellä saarta nähden upeita maisemia ja nähtävyyksiä, kuten vesiputouksia. Ehkä haluat jopa välttää turistisesongin ja reissata tänne uniikkiin maahan jo kevättalvella, maalis-huhtikuun vaihteessa? Tässä tarina meidän reissusta, jossa suunnitelmilla ei ollut sijaa..

Lähdimme reissuun tätini kanssa vuokratulla pakettiautolla kolmeksi yöksi kohti eteläistä Islantia maaliskuun loppupuolella. Suunnitelmissa oli ajella Vikin suuntaan ja käydä yhtenä päivänä Vestmannaeyjar -saarella laivalla…

Ensimmäinen reissupäivä – aurinkoa ja odotuksia

Oli aurinkoinen päivä ja kolmen yön reissu Islannin eteläosissa oli alkamassa. Vieraani saapui Keflavikin lentokentälle iltapäivällä ja nappasin hänet kyytiin juuri vuokratulla pakettiautolla. Aurinko paistoi ja odotukset olivat suuret, ainakin tädilläni, joka oli juuri saapunut ensimmäistä kertaa Islantiin.

Tunnelma oli mainio, edessä odottivat Islannin tiet ja uudet seikkailut. Vuokrasimme pienen pakettiauton, johon mahtui juuri kaksi ihmistä nukkumaan ja takana oli vielä pieni keittonurkkaus. Ensimmäisenä iltana ajelimme Golden Circleä pitkin kohti ensimmäistä leirintäaluetta. Pysähdyimme matkalla Kerið -nimiselle kraatterille. Auringon laskiessa nopeasti päätimme kuitenkin olla menemättä itse kraatterille, sillä ajomatkaa oli vielä jokusen matka, ja iltaruokaakin oli vielä tehtävä. Myös jo alkanut kova tuuli iski suoraan luihin, ettei huvittanut mennä ulos katselemaan nähtävyyttä.

Islannissa vain osa leirintäalueista on auki ympäri vuoden, täältä näet kattavan listan leirintäalueista. Vuokrasimme myös pakun samaisesta yrityksestä Go Campersistä, josta olen usein saanut hyvää palvelua.

Saavuimme iltahämärällä Uthlidin leirintäalueelle, jossa oli jo muutama muukin retkeilyauto parkissa. Tuuli oli yltynyt ja nälkä kasvanut. Siispä aloimme ruoanlaittoon pakussamme. Menussa tänään oli pastaa kasviksilla ja jättiravuilla. Puolessa välissä kokkausta kaasukeitin sanoi itsensä irti ja kokkaus päättyi siihen. Pastavesi oli juuri ehtinyt vasta lämmetä ja kasvikset oli paistamatta. Hetken mietinnän ja surkuttelun jälkeen kävimme katsomassa leirintäalueen huoltorakennuksen varustelut, mutta keittomahdollisuutta ei ollut. Menu vaihtui paahtoleipään ja viinilasilliseen huoltorakennuksen sisätiloissa.

Leirintäalueella olisi ollut kivannäköinen hot tub, mutta väsyneinä ja hieman nälkäisinä halusimme suihkun jälkeen vain nukkumaan. Muutama kerros vaatetta päälle, jotta tarkeni ensimmäisen yön lämmityksen ollessa alkuun tehoton.

Toinen reissupäivä – kylmästä pakusta kuumaan lähteeseen

Ei tarvinnut herätystä laittaa, sillä heräsimme molemmat hieman kylmissään klo 6 aikaan, kun auton lämmityslaite oli sammunut muutaman tunnin puhalluksen jälkeen. Aamupalat naamaan ja nokka kohti uusia seikkailuja 🙂 Aamun piristys (ja lämmitys) oli pulahtaminen Hrunalaug-luonnonkylpyyn pienen ajomatkan päässä. Saimme altaan täysin omaan käyttöön ja lämpö kyllä kelpasi. Tästä oli hyvä jatkaa matkaa!

Islannin kuumat lähteet eivät jätä vieraita kylmiksi, tässä mun lempparikylvyt ympäri Islantia!

Tämän päivän suunnitelmissa oli tehdä päiväretki Vestmannaeyjar -saarelle ja leiriytyä seuraavaksi yöksi lähelle Vikiä. Tuuli oli yltynyt aamun aikana paljon, ja välillä puuskat olivat lähempänä 30m/s. Ajelimme satamaa kohti, josta laiva lähtisi saarelle. Tiedustelimme satamasta laivojen tilannetta, mutta kovan tuulen takia laivoja oli peruttu. Jo itse pakukin heilui pelottavasti, että ehkä oli hyvä ettei päästy laivalla saarelle. Myös hiekka lensi vauhdilla ja ajaminen oli jo hieman pelottavaa kovassa tuulessa. Pakun ovista sai toden teolla pitää lujaa kiinni, sillä vakuutukset eivät kattaisi tuulesta rikkoutuneita ovia.

Jatkoimme ajamista kohti Vikiä eteläisessä Islannissa. Noin tunnin ajomatkan jälkeen katselimme tieolosuhteita Road.is-sovelluksesta ja huomasimme, että tie Vikiin oli jo huonossa kunnossa. Päätimme kääntyä ympäri, sillä jo kerran Islannin lumimyrskyssä ajaneena en halunnut uudestaan joutua myrskyn keskelle. Noh matkalla takaisin piipahdimme kuitenkin suositulla vesiputouksella Skogafossilla, ja herkuttelimme lounaan alueen ravintolassa. Olimme myös aamupäivällä varanneet airbnb-majoituksen lähellä Vikiä, sillä tuulen voimistuessa emme halunneet nukkua pakussa. Myrskyvaroituksien vuoksi aribnb -kämppä oli kuitenkin peruuntunut, ja tunnelma oli hieman stressaava.

Lumisateen alettua katselimme uusia majoitusvaihtoehtoja lähellä sijaintiamme, ja löysimme kivan mökkimajoituksen läheiseltä maatilalta yhdeksi yöksi. Yö pakussa ei ollut enää vaihtoehto, sillä tuuli oli niin kova ja lämmitys ei ehtinyt latautua tarpeeksi vähäisten ajokilometrien takia.

Maatilamajoitus loistavalla palvelulla

Majoituimme Rauðuskríður -nimisellä maatilalla. Ystävällinen omistaja otti meidät vastaan ja esitteli maatilaansa ja mökkiämme. Mökki oli todella kiva ja siisti, mutta kieltämättä itseäni harmitti pakun kohtalo, joka oli parkkeerattuna mökin viereen vailla yöpyjiä. Täti puolestaan oli enemmän kuin tyytyväinen päästessään kunnon sänkyyn nukkumaan 🙂

Illalliseksi oli tarjolla edellisen päivän rapupasta ja jämät viinipullosta. Oli mukavaa olla lämpöisessä mökissä ja vihdoin rentoutua stressaavan päivän jälkeen. Kävimme myös katsomassa maatilan eläimiä, sympaattisia lampaita ja lehmiä. Maatilan koiratkin ottivat meidät ilolla vastaan.

Kolmas päivä rentoutuen – vailla majoitusta ja ruokaa?

Hyvin nukutun yön jälkeen söimme aamupalan ja pohdiskelimme päivän suunnitelmia. Tiesovellusta tutkiessa huomasimme, että tie Vikiin oli nyt kokonaan suljettu, joten sinne emme ainakaan pääsisi tällä reissulla (Islannissahan on vain yksi päätie, joka kiertää koko saaren, eli tieosuuden ollessa suljettu ei kohteeseen pääsisi mitenkään). Koko eteläinen päätie oli lumimyrskyn alla, joten maatilalle jäimme.

Olimme varanneet mökin vain yhdeksi yöksi ja seuraava yö mökissämme oli jo varattu. Hädissään menin omistajan ovelle koputtamaan aamuvarhain, josko voisimme jäädä vielä yhdeksi yöksi. Omistaja aamutakissaan oli jo varannut kaikki mökit ja tarjosi meille jopa omaa vierashuonettaan talostaan. Myöhemmin päivällä selvisi, että joku oli joutunut perumaan mökin myrskyn vuoksi, joten saimme jäädä vielä toiseksi yöksi. Omistaja oli erittäin ystävällinen ja auttavainen!

Seuraava haaste oli ruoka. Emme olleet varautuneet riittävällä määrällä ruoalla, sillä ajattelimme, että tänään viimeistään pääsisi kauppaan. Lähin kauppa olisi ollut noin puolen tunnin matkan päässä, mutta myrskytuuli ja lumisade eivät houkutelleet autonrattiin, joten jotain muuta oli keksittävä. Onneksi oli vielä vähän pastaa ja valkosipulia jäljellä, niistä saikin maittavan päivällisen, löytyihän viiniäkin vielä 🙂

Päivän vietimme maatilalla eläimiä ruokkien, teimme pienen kävelyn, mutta tuulen ollessa niin kova jäi kävely lyhyeksi. Islannissa kun tuulee kovaa, niin se tosiaan tuulee kovaa, kuvissa sitä on vaikea todistaa, kun maassa ei juuri ole puustoa. Otimme rennosti ja nautimme hiljaisuudesta ja rauhasta piirrellen ja lukien kirjaa. Joskus näinkin. Paku oli pienen lumikerroksen alla odottaen seuraavaa ajopäivää kotia kohti. Iltapalaksi söimme lettuja, onneksi pakkasin sentään lettujauhot mukaan 🙂

Viimeinen reissupäivä – mitä opimme?

Viimeinen aamu mökissä ja keli oli hieman parantunut. Tie Vikiin oli vielä suljettu, mutta tie Reykjavikiin oli auki ja lunta ei pitäisi aamupäivällä sadella. Söimme viimeisen aamupalan, ja pakkasimme kamat pakuumme. Sanoimme heipat tilan eläimille ja kiitimme omistajaa vieraanvaraisuudesta.

Paluumatka sujui hyvin ja saavuimme vihdoin Reykjavikiin. Auton palautettua kävimme syömässä pizzat Raðagerði Veitingahús -ravintolassa Seltjarnarnesin niemenkärjessä ja naureskelimme reissullemme. Onneksi seuraavana päivänä pääsimme rentoutumaan Sky lagooniin ja päättämään ilta Reykjavikin omaan lempparibaariini, jossa joka ilta esiintyy livebändi. Tähän oli hyvä päättää tämä seikkailu! 🙂

Mitä opimme tästä reissusta? Ensinnäkin sen, ettei koskaan kannata olla varma mistään, varsinkaan Islannin sääoloista. Katselin säätiedotuksia ennen reissua ja tiesin, että voimakasta tuulta oli luvassa, mutta sen suuremmasta myrskystä ei ollut tietoa. Ja koska Islannissa melkein aina tuulee, ei sen vuoksi kannattanut reissua peruuttaa. Islannissa saa tutkailla sääoloja päivittäin, jos suunnittelee reissuja. Ja toki ei kannata liikaa suunnitella, sillä koskaan ei tiedä, mitä luontoäidillä on sanottavaa. Ja jos maassa on lunta, pelkkä tuulikin tekee ajokelistä haastavan näkyvyyden kadottua lähes kokonaan lumen lentäessä.

Alla vielä reittimme, jossa vihreä viiva osoittaa ajettua reittiä, ja punainen viittaa suljettuun tiepätkään.

Tämä reissu oivalsi myös paljon itsestäni. Usein suunnittelen etukäteen asioita ja paikkoja, joissa haluan käydä, ja luon itselleni tietynlaisia odotuksia. Kun odotukset eivät täyty ja suunnitelmat menevät pilalle, harmittaa se suuresti. Tämä reissu opetti suhtautumaan rennommin reissusuunnitelmiin ja muutenkin reissaamiseen, ja olemaan kiitollinen asioista, joita saa kokea. Joskus myös päivä maatilalla sen suurempia tekemättä on juuri se mitä tarvitsee. Myös tätini puolesta hieman harmitti, sillä itse olen kokenut niin upeita ja ihmeellisiä asioita Islannissa asuessani ja tottakai haluaisi vieraan kokevan samoja juttuja. Kaikesta huolimatta oli ihana ja ikimuistoinen reissu! 🙂

Tätiäni ei suunnitelmien muutokset haitanneet. Oli kuulemma vain ihanaa, kun sai ottaa rennosti, samalla kuitenkin kokien ja nähden paljon kaikkea uutta… ja tärkeimpänä viettää täti-siskontyttö-aikaa yhdessä 🙂

Jos pakettiautolla reissaaminen Islannissa kiinnostaa, kannatta lukea toinen postaukseni, jossa seikkaillaan pakulla upeilla Länsivuonoilla hieman “kesäisemmissä” säissä. Myös muita Islannin kohteita ja reissuja pääset lukemaan “Islannissa“-osiossa 🙂

Millaisia reissuja olet itse päässyt tekemään Islannissa, ovatko suunnitelmat pitäneet? 🙂