Vaellusreissu Thórsmörkin mystisessä laaksossa Islannin ylängöllä
Kolme päivää vaellusta Etelä-Islannin ylängöllä Thorin laaksossa. Puolen vuoden asustelu Islannissa oli hyvä päättää vaellusreissuun Islannin sisämailla lumoavissa maisemissa. Naurua, luonnonrauhaa, mystisiä maisemia ja hyvä seura tekivät reissusta unohtumattoman! 🙂
Saapuminen laaksoon – maasturibussilla jokien läpi
Thorin laakso sijaitsee eteläisessä Islannissa hieman sisämaan puolella kolmen jäätikön välissä. Jäätiköt Eyjafjallajökull, Mýrdalsjökull ja Tindfjallajökull ympäröivät laaksoa ja luovat mahtavat puitteet alueen retkeilijöille ja valokuvaajille. Thórsmörk sijaitsee kahden maan suosituimman vaellusreitin (Laugavegur ja Fimmvörðuháls) varrella ja onkin siksi hyvin suosittu kohde. Näin kesäkuun alussa alueen vehreys oli jo täydessä vauhdissaan ja sateisesta Reykjavikista oli mukava päästä vaihteeksi kesäiseen laaksomaisemaan.
Päätimme kulkea Þórsmörkin laaksoon Reykjavik Excursions -yrityksen highland -bussilla, sillä oman maasturin vuokraaminen olisi tullut liian kalliiksi kahdelle henkilölle. Bussimatka laaksoon olikin jo itsessään kokemus, sillä bussi oli maasturibussi, joka ylitti virtaavia kivikkoisia jokia useita kertoja. Sisämaahan johtavat tiet (F-roads) aukeavat yleensä vasta touko-kesäkuussa (suljettuna talvikauden), ja auton tulee olla nelivetoinen iso maasturi, sillä tiet ovat erittäin kivikkoisia ja jokiylityksiä on useita. Reitillä on useita varoitusmerkkejä, joissa muistutetaan, että edes pienemmillä maastureilla ei kannata tänne ajella, sillä joissa virtaava vesi on jäätikkövettä, ja pohja on täynnä isoja kiviä. Aina Islannissa ajellessa kannattaa tutkia sääoloja ja teiden kuntoa Safetravel.is tai Road.is -sivustoilta. Täältä voit lukea lisätietoa Islannin teistä ja autohuomioista.
Highland-bussi kulkee Reykjavikista (BSI) 25.5. alkaen (2023 aikataulu) aina elokuun loppuun asti. Edestakainen bussimatka maksoi 15 999ISK, joka on noin 110€, ei siis paha tällaisesta kokemuksesta. Matka kesti noin 3,5h riippuen missä jäi pois.
Ensimmäinen päivä laaksossa – leiriytyminen Langidaluriin
Saavuimme bussilla laaksoon ensimmäiselle etapille Volcano Huts -leirintäalueelle. Thórsmörkin (Þórsmörk) alueella on kolme leirintäaluetta, Volcano Huts, Langidalur sekä Basar Huts, jotka sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan. Saavuttuamme Volcano Huts -leirintäalueelle jatkoimme kävellen matkaa seuraavalle leirintäalueelle, Langidaluriin, noin 1,5 kilometrin matkan. Alla olevassa kartassa tämä reitti on merkitty valkoisella. Bussilla pääsisi myös muille leirintäalueille, mutta ostimme bussilipun Volcano Hutsille, sillä emme tienneet vielä minne jäisimme yöksi.
Näkymät laaksoon avautuivat mielestämme paremmin Langidalurissa kuin Volcano Hutsissa. Maisema laaksossa virtaavien jokien ja lumipeitteisten vuorten äärellä oli sanoinkuvailematon. Täällä saisimme viettää seuraavat kolme vuorokautta vaellellen ja ihaillen Islannin sisämaan mystistä tunnelmaa.
Langidalur ja ensimmäisen päivän iltavaellus
Leiriydyimme ainoina telttalaisina aivan jokien äärelle nurmikentälle. Tähän aikaan alkukesäkuusta ei ollut vielä tungosta, mutta kesän edetessä Thórsmörk on todella suosittu tukikohta, sillä tänne päättyy varmasti Islannin tunnetuin vaellus Laugavegur, joka sekin olisi ollut yksi haave Islannissa, mutta kyseiselle reitille pääsi yleensä vasta kesäkuun puolesta välistä eteenpäin, jolloin olin jo palannut Suomeen. Langidalurin leirintäalue toimii vapaaehtoisten voimin, alueella on suihkutilat, iso autiotupa (varattava etukäteen) sekä vastaanotosta sai pientä välipalaa.
Ensimmäisenä iltana väsy hieman painoi, joten päätimme tehdä pienen iltakäppäilyn Valahnjúkurille ihastelemaan maisemia. Yllä olevalla kartalla tämä reitti näkyy vihreänä korostettuna viivana. Valahnjúkurista pääsee myös Volcano Hutsille jatkamalla reittiä punaista viivaa pitkin. Edestakainen vihreä reitti oli noin 4km, suurimmaksi osaksi nousua askelmia pitkin. Ylhäällä odotti panoraamaiset maisemat ympäri laaksoa, tuuli voimistui, mieli lepäsi.
Toinen vaelluspäivä – Tindfjöllin kierros 10km
Ensimmäisenä aamuna heräiltiin mukavaan auringonpaisteeseen. Laakso tunnetaan siitä, että siellä paistaa usein aurinko, sillä ympärillä olevat vuoret ja jäätiköt blokkaavat vuoristoissa liikkuvia pilvirintamia. Ja kun laaksossa paistaa, lämpöasteet tuntuvat todellista lämpöisemmiltä.
Päätimme lähteä kiertämään Tindfjöllin noin 10 kilometrin kierroksen, joka on ympyräreitti itäisellä puolella Langidaluria (keltainen reitti kartalla). Reitti oli suhteellisen helppokulkuinen, mutta suositeltava kiertosuunta on vastapäivään, sillä reitin alaosassa oli jyrkempiä kallio-osuuksia, joissa näin päin oli helpompi kulkea. Hulppein näköalapaikka oli reitin oikeassa alanurkassa, jossa maisemat vetivät sanattomaksi. Reitti on suurimmaksi osaksi kapeaa polkua ylä- ja alamäkeä.
Viimeinen vaelluspäivä – Stakkholtsgján kanjoni 8km
Toisena aamuna heräilimme taas hyvään säähän. Olimme yöpyneet kaksi yötä Langidalurissa, sillä koimme sen todella hyväksi tukikohdaksi jokaiselle päivävaellukselle. Yhden leiriyön hinta oli noin 20€/henkilö. Viimeisen päivän reitti on kartassa violetin värinen, ja se lähtee Langidalurista etelään päin ylittäen ensin joen ja suuntaamalla kohti kanjonia. Tämä reitti on täysin riippuvainen jokien tilanteesta, sillä alkuperäisessä kartassa reitti on merkitty mustalla, eli joen veden korkeus määrittelee, voiko reitille mennä. Tähän aikaan vuodesta jokien vesimäärät olivat todella vähäisiä, joten pääsimme kulkemaan reitille.
Stakkholtsgján Kanjoni muistutti etäästi jotain tuttua… kunnes tajusimme, että se on yksi Game of Thronesin kuvauspaikoista.
Tälle reitille ei virallisesti ollut nimeä, joten kutsun sitä kanjonin kurkkaukseksi. 🙂 Matkaa reitille tuli noin 8km, ja maisemat vetivät jälleen sanattomaksi. Reitti jatkui joen ylityksen jälkeen kiertämällä vuoret vasemmalta (kartassa vastapäivään) ja kääntymällä kohti kanjonia. Veden ollessa matalalla jouduimme silti ylittämään joen muutaman kerran, mikä sekin oli kokemus. Kengät niskaan ja kiviä pitkin taiteillen yli jokien. Kävelimme violettia reittiä pitkin jokea, mutta palasimme hieman, sillä reittiosuus jatkui vuoren rinnettä pitkin kohti Basaria. Evästauon pidimme joen varrella ennen nousua kohti Basaria. Tämä päivävaellus jäi mieleeni pysyvästi, sillä hetkeen en ole vastaavaa näkyä nähnyt, Islanti ihmetyttää jälleen.
Viimeinen vuorokausi – rentoutumista tynnyrisaunassa
Kanjonivaelluksen jälkeen pakkasimme leirin ja kävelimme takaisin Volcano Huts -leirintäalueelle. Volcano Huts tarjoaa erilaisia majoitusvaihtoehtoja aina glamping teltoista pieniin mökkeihin. Pystytimme teltan alueelle ja reissusta väsyneinä kaipailimme rentoutusta. Onneksemme leirintäalueelta löytyi pieni tynnyrisauna ja lämmin luonnonallas sen edestä. Saunaan ja yhteen huurteiseen leirintäalueen ravintolassa oli hyvä päättää tämä upea ja ikimuistoinen reissu! 🙂
Aamulla leirieväiden ollessa lopuillaan päätimme vielä nauttia ravintolan aamiaisesta ja pelailla aamupäivä korttia odotellen bussia takaisin kotiin, ja tietysti käydä aamusaunassa! 🙂 Bussi lähti klo 16, ja kesti taas 3,5h takaisin Reykjavikin BSI asemalle.
Jälkitunnelmia vaellusreissusta
Kolmen vuorokauden reissu oli täynnä iloa, uskomattomia maisemia ja kerrankin hyviä sääoloja. 🙂 Puoli vuotta Islannissa asuneena on tullut nähtyä kaikenmoisia säätiloja ja aina ei ole reissut mennyt suunnitelmien mukaan, mikä on toisaalta ihan hyvä. Islanti on opettanut kunnioittamaan luontoa ja rajujakin sääoloja sekä olemaan stressaamatta peruuntuneita matkasuunnitelmia tai aktiviteetteja. Islannin sisämaa on sitä mielestäni kauneinta Islantia. Muutama päivä sivistyken ulkopuolella mystisissä laaksomaisemissa sai jos jonkinnäköisen reissaajan ajattelemaan. Tältä reissulta jäin kaipaamaan luonnonrauhaa, kuvankauniita hetkiä, huumorintäyteisiä iltoja ja herkullisia illallisia yhdessä kämppiksen kanssa! 🙂
Tämä reissu päätti seikkailuni ikimuistoisessa Islannissa! Muita retkiä ja aktiviteetteja löydät blogin Islanti-osiosta. On tullut reissattua pakettiautolla hiljaisilla Länsivuonoilla, sukelleltua mannerlaattojen välissä, uitua kuumassa joessa keskellä laaksoa sekä paljon muuta mahtavaa. 🙂
Mihin päin Islantia olet itse eksynyt tai mikä paikka erityisesti kiinnostaisi?
Sé þig aftur! 🇮🇸
Nights get darker, smiles get wider. Long way from home, friends make it whole. French and Finn on a hike, cheese and salami on the side.
– Petra & Camille
5 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Näyttääpä maisemat kesäkuun alussa todella kauniilta. Tuo vehreys yhdistettynä lumihuippuisiin vuoriin näyttää todella upealta. Kun en Islannissa ole ikinä käynyt, niin ilman muuta eniten kiinnostaa kaikki! 🙂
Mari/ Maailma kotina
Kerrassaan ihana vaelluskokonaisuus. Noita maastobusseja näin Islannissa. Jäin miettimään, että menittekö isoja mäkiä ylös ja miltä tuntui bussissa?
maetjama
Kiitos kommentista! Reitillä Thorsmörkiin ei tullut muistaakseni vastaan mäkiä vaan suurimmaksi osaksi tasaista maastoa. Jokia ylittäessä bussi heilui aika paljonkin, jolloin hieman jännitti! 🙂
Ne Tammelat
Näyttää niin hienoilta nuo kaikki maisemat! Islanti hurmasi kyllä meidätkin ja lähtisimme koska vaan uudelleen <3
Hannele/Hipaisuja Maapallolla
Upeita maisemia ja tuonne on kyllä joskus päästävä rauhoittumaan ja ihmettelemään luontoa.